Tätä lakia sovelletaan huumausaineiden ja niiden valmistuksessa
käytettävien aineiden valvontaan.
Huumausaineista, jotka ovat lääkkeitä, on lisäksi voimassa, mitä
niistä erikseen säädetään.
Huumausaineiden käytön ehkäisystä ja huumausaineiden väärinkäyttäjien
huollosta säädetään raittiustyölaissa
(828/82) ja
päihdehuoltolaissa (41/86). Huumausainerikoksista säädetään rikoslaissa.
Huumausaineena pidetään vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa (SopS
43/65) tarkoitettuja aineita ja valmisteita sekä psykotrooppisia
aineita koskevassa yleissopimuksessa (SopS 60/76) tarkoitettuja
aineita ja valmisteita siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön
päätöksellä tarkemmin määrätään. Asetuksella voidaan lisäksi säätää,
että huumausaineiksi luetaan siinä mainitut kasvit, jotka sisältävät
jotakin edellä mainituissa kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitettua
ainetta.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävinä aineina pidetään tässä
laissa Wienissä 20. päivänä joulukuuta 1988 huumausaineiden ja
psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehdyn
Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen liitteen luetteloissa
tarkoitettuja aineita sekä näitä aineita sisältäviä valmisteita siten
kuin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä tarkemmin määrätään,
lukuun ottamatta lääkevalmisteita tai muita luetteloituja aineita
sisältäviä valmisteita, jotka on yhdistetty siten, että luettelossa
mainittuja aineita ei voida helposti käyttää tai eristää käytössä
olevilla keinoilla.
Huumausaineen valmistuksena pidetään, tuotantoa lukuun ottamatta,
kaikkia menetelmiä, joilla huumausaineita voidaan aikaansaada.
Valmistuksena pidetään lisäksi puhdistamista sekä huumausaineiden
muuntamista toisiksi huumausaineiksi.
Huumausaineen tuotannolla tarkoitetaan oopiumin, kokanlehtien,
kannabiksen tai kannabishartsin erottamista kasveista, joista niitä
saadaan.
Huumausaineen tuotanto, valmistus, maahantuonti, maastavienti, jakelu, kauppa, hallussapito ja käyttö on kielletty muihin kuin lääkinnällisiin, tieteellisiin tai huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin. Lisäksi on kielletty oopiumiunikon, kokapensaan ja hampun viljely käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena.
Huumausaineen valmistus, maahantuonti ja maastavienti lääkinnällisiin
tarkoituksiin on sallittu lääkelaitoksen luvalla. Valmistuslupaa ei
kuitenkaan erikseen vaadita valmisteille.
Luvan myöntämistä harkittaessa on kansainvälisten yleissopimusten
velvoitteiden lisäksi otettava huomioon väärinkäytön ehkäisy.
Huumausaineelle, jolla ei katsota olevan merkittävää lääkinnällistä
käyttöä, ei lupaa saa myöntää.
Lupa huumausaineen valmistukseen myönnetään määräajaksi. Lääkelaitos
voi erityisistä syistä peruuttaa valmistukseen maahantuontiin tai
maastavientiin myönnetyn luvan.
Lääkelaitos voi myöntää viranomaiselle tai tieteelliselle
tutkimuslaitokselle luvan huumausaineen maahantuontiin, maastavientiin
tai valmistukseen käytettäväksi tieteelliseen tutkimukseen taikka
huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin
tarkoituksiin. Lääkelaitos voi määräajaksi antaa keskusrikospoliisin
päällikölle ja tullihallituksen rikostutkintayksikön päällikölle
valtuuden antaa lupia huumausaineen maahantuontiin tai maastavientiin
huumausainerikosten tutkintatarkoituksiin. Valtuutuksen nojalla
myönnetyistä luvuista on ilmoitettava välittömästi
lääkelaitokselle.
Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, lääkelaitos voi
yksittäistapauksessa myöntää luvan huumausaineen maahantuontiin,
maastavientiin tai valmistukseen vähäisessä määrin
tutkimustarkoituksiin käytettäväksi.
Lääkelaitos voi erityisistä syistä peruuttaa tässä pykälässä
tarkoitettun luvan tai valtuutuksen.
Asetuksella voidaan vapauttaa huumausaineen valmistusta, maahantuontia
ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta sellainen huumausaine,
johon katsotaan voivan liittyä sen laajaan lääkinnälliseen käyttöön
nähden vain vähäisenä pidettävä väärinkäytön vaara, sekä huumausaineen
maahantuontia ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta sellainen
huumausainetta sisältävä yhdistelmävalmiste, jossa on huumausainetta
ainoastaan vähäisessä määrin ja vaikeasti erotettavassa muodossa ja
johon ei liity olennaista väärinkäytön vaaraa. Asetuksella voidaan
samalla säätää mainittuja aineita ja valmisteita koskevista muista
valvontatoimenpiteistä. Asetuksella voidaan säätää, että edellä
mainituista yhdistelmävalmisteista päättää tarkemmin lääkelaitos.
Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, huumausaineen maahantuontia
ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta ja muista
valvontatoimenpiteistä ovat, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin
säädetään, vapautettuja kansainvälisessä liikenteessä toimivien
alusten ja ilma-alusten lääkevarastoihin sisältyvät huumausaineet sekä
matkustajan henkilökohtaiseen lääkitykseen tarkoitetut
lääkevalmisteet.
Jos on syytä epäillä, että huumausaineen valmistuksessa käytettävä
aine on tarkoitettu huumausaineen laittomaan valmistukseen,
lääkelaitoksella on oikeus kieltää aineen maahantuonti, maastavienti
ja luovuttaminen.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden valvonnasta
säädetään tarkemmin asetuksella.
Huumausaineen ja huumausaineen valmistuksessa käytettävän aineen
valmistajan, maahantuojan, maastaviejän ja luovuttajan on
huolehdittava siitä, että päällyksessä, jossa aine tai valmiste
luovutetaan, on tarvittavat tunnistetiedot.
Päällysmerkinnöistä sekä vienti- ja tuontiasiakirjoissa ilmoitettavia
tietoja koskevista vaatimuksista säädetään tarkemmin asetuksella.
Huumausaineiden tuotantoon, valmistukseen, maahantuontiin,
maastavientiin, jakeluun, kauppaan ja hallussapitoon oikeutetut ovat
velvollisia pitämään kirjaa huumausaineista sekä antamaan niihin
liittyviä ilmoituksia ja tietoja siten kuin sosiaali- ja
terveysministeriö tarkemmin määrää.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden maahantuojat ja
maastaviejät ovat velvollisia pitämään kirjaa mainituista aineista
sekä antamaan niihin liittyviä ilmoituksia ja tietoja siten kuin
sosiaali- ja terveysministeriö tarkemmin määrää.
Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden maahantuojat ja
maastaviejät ovat velvollisia pitämään kirjaa mainituista aineista
sekä antamaan niihin liittyviä ilmoituksia ja tietoja siten kuin
sosiaali- ja terveysministeriö tarkemmin määrää.
Lääkelaitoksella on oikeus saada 1 ja 2 momentissa tarkoitettu
kirjanpito pyynnöstä nähtäväkseen.
Sen lisäksi mitä pakkokeinolaissa (450/87) säädetään
takavarikoimisesta, pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on
takavarikoitava huumausaine, jonka hallussapitoon ei ole 3-6 §:n
nojalla oikeutta. Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on
todistettavasti hävitettävä tai hävitytettävä takavarikoitu
huumausaine. Huumausaine tai osa siitä on kuitenkin säilytettävä niin
kauan kuin sitä mahdollisesti tarvitaan oikeudenkäynnissä
todisteena.
Pidättämiseen oikeutettu virkamies saa todistettavasti hävittää tai
hävityttää huumausaineen laittomaan tuotantoon, viljelyyn,
valmistukseen, hallussapitoon tai käyttöön tarkoitetun raaka-aineen,
muun aineen, laitteen tai tarvikkeen, joka voidaan takavarikoida, jos
on todennäköistä, että se tultaisiin tuomitsemaan valtiolle
menetetyksi, eikä sillä ole huomattavaa arvoa.
Joka on saanut haltuunsa huumausainetta olematta sen hallussapitoon
oikeutettu, on velvollinen toimittamaan sen viipymättä poliisille tai
tulliviranomaiselle.
Jos joku laiminlyö hänelle tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaan kuuluvien velvollisuuksien täyttämisen, lääkelaitos voi velvoittaa hänet velvollisuuksien täyttämiseen asettamalla uhkasakon. Uhkasakosta on voimassa, mitä uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.
Huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden
valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön alaiselle
lääkelaitokselle.
Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa määräyksiä
huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden
varastoinnista, säilytyksestä, kuljetuksesta ja muusta käsittelystä
sekä hävittämisestä.
Lääkelaitoksen määräämä henkilö on oikeutettu tarkastamaan tiloja,
joissa huumausainetta tai huumausaineen valmistuksessa käytettävää
ainetta valmistetaan, varastoidaan, säilytetään tai muulla tavoin
käsitellään sekä ottamaan tarkastuksen yhteydessä korvauksetta
näytteitä tutkittavaksi.
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.
Tämä laki tulee voimaan 1. päivänä tammikuuta 1994.
Tällä lailla kumotaan 21. päivänä tammikuuta 1972 annettu
huumausainelaki (41/72) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Joka laittomasti
Jos huumausainerikoksessa
Joka tehdäkseen 1 §:n 1-3 kohdassa tarkoitetun rikoksen valmistaa, tuo maahan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen soveltuvan välineen, tarvikkeen tai aineen, on tuomittava huumausainerikoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Joka
Huumausaineena pidetään tässä luvussa huumausainelaissa (1289/93)
tarkoitettua huumausainetta.
Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausainetta,
jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva
hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan
terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet.
Tässä luvussa mainitun rikoksen kohteena ollut huumausaine on
tuomittava valtiolle menetetyksi. Jos huumausainetta ei voida tuomita
menetetyksi sen johdosta, että se on menettämisseuraamusten
välttämiseksi kätketty tai hävitetty, rikoksen tekijä ja siihen
osallinen voidaan tuomita huumausaineen asemesta menettämään sen arvo
joko kokonaan tai osaksi.
Menetetyksi on tuomittava myös
Huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön liittyvästä muusta tässä luvussa tarkoitetusta rikoksesta voidaan sen lisäksi, mitä rikoslain voimaanpanemisesta annetussa asetuksessa tai tässä laissa säädetään, jättää syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta. Syyte voidaan myös jättää ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos tekijä osoittaa sitoutuneensa sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon.
Asetukset:19.11.1982, SK:828/1982
HE 17/82; L 29.6.1984/486 - HE 90/84; L 31.12.1987/1276 - HE 127/87; L
31.3.1988/296 - HE 43/87; L 1.2.1991/213 - HE 173/90; L 8.2.1991/273 - HE
258/90; L 3.8.1992/741 - HE 216/91